Eeva & Rami

Eeva & Rami (kuvannut Hara Laukkanen)

Baarin perustamisen aikoihin Eeva ja Rami tapasivat ekaa kertaa. Rami tunnisti tosin Eevan heti, Eevan esiinnyttyä entisessä Puro-baarissaan Yökyöpeli-ohjelmassa Pekka Karhuvaaran haastattelemana telkkarissa pari vuotta aikaisemmin. Eeva oli tiskin takana omistajana ja Rami asiakkaana. Alkuaikoina Rami pistäytyi lähinnä kahveilla ja possumunkeilla, mutta keskarioikeuksien saaminen toi hänet myös viikonloppuisin kaljoille.

Hyvästä huolenpidosta ja palvelusta Eeva sai silloin tällöin kukkasen ja Eeva povasikin Ramille kerran ja tuttavuus kehittyi läheisemmäksi. Muutama vuosi vielä lisää ja Rami alkoi autella autonkuljettajana, tuurata myynnissä ja avustaa muutenkin tarvittaessa.

Eka treffit tehtiin Bio Rexiin jotakin nyrkkeilyelokuvaa katsomaan joskus -90 keväällä. Eeva temperamenttisenä eläytyi leffaan niin, että Ramin vasen reisi oli mustelmilla eläytyjän iskuista muutaman päivän illan jälkeenkin.

Mutta mustelmista huolimatta siitä se sitten alkoi ja -92 keväällä Rami muutti Kontulaan Eevan luo asumaan. Kihloihin mentiin -93 huhtikuun 28 päivä silloisen SYP:n Hakaniemen konttorin pankkiholvissa ! Ensimmäisinä onnittelijoina olivat pankin virkailijat... Hymy-lehden toimittaja (Kikka Isoviita) haistoi jutun ainekset Remun levyjulkkareissa Kaivohuoneella ja saikin lopulta parin sivun stoorin kihlauksesta.

Etusivun juttu Seiskassa Remun koiravaljakko-onnettomuuden aikoihin





Seiska-lehden toimittajat kinusivat juttua kihlauksesta ja niin päädyttiin peräti Seiskan kanteen vuonna -96. Mukana kuvassa sylissämme myös pikku Pomeranian-koiramme Rita. (Kuva: Heikki Y. Rissanen/7pv-lehti)



Viitisen vuotta kihlauksesta oli aika virallistaa suhde Maistraatissa Albertinkadulla ja siitä tapahtumasta Seiska-lehti halusi taas jutun. "Häämatka" oli seuraavalla viikolla Tallinnan risteily. Eeva Aaltosen sukunimi olikin sen jälkeen Aaltonen-Sorsa.

Turkin Alanyaan pari teki varsinaisen häämatkansa puoli vuotta myöhemmin ja siitä Seiska juorusi tietysti lukijoilleen julkaisten myös valokuvan.

Vuodet ovat kuluneet nopeasti. Väliin mahtuu paljon surua ja itkuakin, mutta yhdessä yrittäen olemme jaksaneet ja jaksamme edelleen.

Ihminen on luotu kestämään, elämä pysäyttää ajattelemaan...

<<< Takaisin ekasivulle