Harrastuksiamme

Neljä pikkuista kuului erääseen vaiheeseen elämässämme...

Neljä pientä nappisilmää oli muutama vuosi sitten ilonamme: Pepi, Dolly ja niiden pennut. Kuulumme Suomen Kennelliittoon ja Eevalla on oma kennelnimikin: Aut-taari (kaaleitten kieltä ja suomeksi: Tule tänne !)







Rami lasten kanssa mökillä.

Rotunamme oli vuosia kääpiöpystykorva eli Pomeranian, mutta niiden seuraksi hankimme myös kääpiöpinserin Mocca nimeltään. Pinseri on vilkas ja temperamenttinen. Pomeranian on rauhallisempi ja vähemmän ulkoilua vaativa. Pomeranian-pentujamme on mm. Lahdessa, Seinäjoella, Jyväskylässä ja pääkaupunkiseudulla. Pikku pinserimme on synnyttänyt toistaiseksi vain yhden jälkeläisen ja sai hyvän kodin vanhemmalta eläkeläispariskunnalta Itäkeskuksesta.

Meille ja asiakkaillemme niin rakas Mocca-koiramme jouduttiin sen pitkään sairastettua toimittamaan eläinlääkärin tekemään eutanasiaan juuri 2010 vuoden alussa. Mocca olisi täyttänyt parin viikon päästä 12 vuotta, mutta parantumattoman lihashermosairauden ja sokeutumisen takia meidän oli pakko luopua siitä. Moccasta jäi meille todella kauniit muistot ja myöhemmin kirjahyllyymme saapuva uurna pitää rakkaamme aina muistoissamme.

Moccan muistoa kunnioittaen hankimme 13 tammikuuta samanrotuisen, ruskean narttupennun perheeseemme ja nimekseen uusi "vauva" sai Donna.



Pomeranian Dolly n. kuukauden vanhan vauvansa kanssa.

Syntyessään Pomeranian-pennut ovat alle 10-senttisiä ja ainakin meidän pentueissamme karvoitukseltaan täysin mustia. Kaunis punertavan ruskea väri tulee vasta pentukarvan lähdettyä 2-3 kuukauden vanhana.





Alex, Mocca ja Eeva

Eeva, Kari-poikansa poika Alex ja Mocca. Pinserit ovat uteliaita ja tuntuvat hyvin tulevan toimeen myös lasten kanssa, kun niihin ajoissa tottuvat.







Pepi vielä voimissaan

Pepi oli sitkeä pikku veijari, joka jaksoi ihmetellä maailmaa lähes 14 vuoden ikäiseksi. Tuhkauurna kirjahyllyssämme muistuttaan edelleen urheasta pikku Pepistämme. Pepin tyttö, Rita eli vaiherikkaat 11 ja puoli vuottaan perheemme jäsenenä, mutta ikäväksemme jouduimme päätymään eutanasiaan 6.1.2006 aikaisin aamulla. Ikävä jäi mainiota ja aina iloista Rita-tyttöä, mutta useat sairaudet samaan aikaan veivät urhean Ritan voimat melko nopeasti. Uurna Pepi-isänsä vieressä hyllyssämme on muistona tästäkin perheemme jäsenestä.

<<< Takaisin ekasivulle